Tilinpäätös!

Hei!

Kurssi on lopussa ja on tilinpäätöksen aika.

Palataan ensin mistä lähdettiin liikkeelle. Ensimmäisessä blogikirjoituksessa tuli määritellä kurssin oppimistavoitteet Lähdin kurssiin varovaisin tavoittein, sillä samaan aikaan käyn koulun ohessa täysipäiväisesti töissä sekä suoritin viittä muuta kurssia. Toiset vähän työläämpiä kuin toiset. Samalla täytyi löytyä muullekin elämälle aikaa. Tämän vuoksi oma aktiivisuuskin jäi puutteelliseksi.  Tämä kurssi olisi ehdottomasti sopinut itselleni esimerkiksi kesäkurssiksi, jolloin ehkä aktiivisuustaso olisi ollut toista luokkaa. Suosittelen kurssia kuitenkin kaikille, jotka tuntevat kiinnostusta sosiaalista mediaa kohtaan ja haluavat kehittää kykyjään sisällön tuottajina.

Kurssin tavoitteinani siis  oli tutustua uuteen sosiaalisen median sovellukseen. Latasin puhelimeen tämän innoittaman Snapchatin. No en kyllä oikein innostunut Snapchatista. Voi olla, että olen sitä sukupolvea tai ikäluokkaa jolle Snapchat ei ole se juttu. Tai en vaan ymmärrä tai ole löytänyt sitä mikä snapchatissa ihmisiä viehättää. Ehkä ydin on siinä, että voi tallettaa hetkiä joiden ei ole tarkoituskaan jäädä ikiajoiksi sosiaalisen median syövereihin. Toinen sovellus mihin tutustuin toisen kurssin kautta oli Quik- sovellus, jolla saa tehtyä kännykkäkuvista videopätkiä.

Toinen tavoite oli blogin kirjoittaminen ja sisällön tuottaminen siihen. Tämä oli itselleni uusi aluevaltaus ja oman mukavuusalueen ulkopuolelle menemistä. Samanlainen epämukavuusalueelle meno tapahtui kun tuli alkaa ideoida digitarinan tekoa. Tai itse ideointi ei ollut epämukavuusalueelle menemistä vaan se, että idea tulisi myös toteuttaa. Varsinkin, kun olin siitä äidilleni kertonut niin eihän siitä voinut enää perääntyä. Ideana olisi siis tehdä videohaastattelu annetusta aiheesta.  Haastateltavina äitini ja isosiskoni. Pyörittelin pitkään myös mistä näkökulmasta lähestyisin asiaa kunnes kalkkiviivoilla sain senkin kirkastettua itselleni.  En tiedä kumpi oli jännittävämpää kysyä haastateltavia tähän projektiin vai itse toteutus. Lisästressiä aiheutti muut rästissä olevat koulutehtävät ja deadlinet. Kuitenkin sain kun sainkin videopätkät kuvattua deadlineen mennessä, mutta rehellisesti sanottuna tämä epämukavuusalueelle meneminen vei sen verran mehut, että en enää jaksanut lähteä askartelemaan videota valmiiksi. Videon saattaminen valmiiksi olikin sitten ihan oma oopperansa. Oli vaikka minkälaista viritystä ja yritystä. Sain kun sainkin videon ladattua iMoviesta Youtubeen. Kas kun ei tullut heti mieleen. Eipä tietenkään. Onneksi kurssin vetäjät ovat sen verran ymmärtäväisiä, että maailma ei kaatunut deadlinejen paukkumiseen. Kokemuksena tämä videoprojekti oli kokonaisuudessaan hyvä. Tässä tuli koettua monta ensimmäistä kertaa. Ensimmäistä kertaa toteutin itse videoprojektin kuvaamisesta julkaisemiseen. Myös itsensä kuvaaminen videolle oli kokemus sinänsä.

Kurssi opetti minulle ennen kaikkea toisenlaista itse ilmaisua kuin olen tähän asti tottunut tai rohjennut tekemään sosiaalisessa mediassa. Toivon, että tämän kaltainen itseilmaisu jatkuisi tulevaisuudessa ja bloggaisin Sallan kokeilevasta keittiöstä sen sijaan, että tyytyisin pelkästään Facebookissa julkaistavaan kuvaan.Kurssi pakotti menemään epämukavuusalueelle ja luomaan sieltä jotain uutta. Näen, että kurssi antoi hyviä valmiuksia jatkoa varten niin työelämään ja opiskeluihin. Näen, että nykyajan työelämässä epämukavuusalueelle meneminen on välttämätöntä, jotta voit kehittyä.  Vaikka aktiivisuustasoni oli kurssin aikana heikohkoa ja välttämättä suhteeni sosiaaliseen mediaan ei muuttunut niin luulen, että kurssin tehtävät antoivat valmiuksia ja rohkeutta sisällön tuottamiseen.  Tilinpäätös jäi kuitenkin kaiken kaikkiaan kurssin osalta plussalle.

Näihin tunnelmiin päätän Sosiaalinen media tutuksi- kurssin oppimispäiväkirjan.

Hyvää yötä!

Salla