Tilinpäätös!

Hei!

Kurssi on lopussa ja on tilinpäätöksen aika.

Palataan ensin mistä lähdettiin liikkeelle. Ensimmäisessä blogikirjoituksessa tuli määritellä kurssin oppimistavoitteet Lähdin kurssiin varovaisin tavoittein, sillä samaan aikaan käyn koulun ohessa täysipäiväisesti töissä sekä suoritin viittä muuta kurssia. Toiset vähän työläämpiä kuin toiset. Samalla täytyi löytyä muullekin elämälle aikaa. Tämän vuoksi oma aktiivisuuskin jäi puutteelliseksi.  Tämä kurssi olisi ehdottomasti sopinut itselleni esimerkiksi kesäkurssiksi, jolloin ehkä aktiivisuustaso olisi ollut toista luokkaa. Suosittelen kurssia kuitenkin kaikille, jotka tuntevat kiinnostusta sosiaalista mediaa kohtaan ja haluavat kehittää kykyjään sisällön tuottajina.

Kurssin tavoitteinani siis  oli tutustua uuteen sosiaalisen median sovellukseen. Latasin puhelimeen tämän innoittaman Snapchatin. No en kyllä oikein innostunut Snapchatista. Voi olla, että olen sitä sukupolvea tai ikäluokkaa jolle Snapchat ei ole se juttu. Tai en vaan ymmärrä tai ole löytänyt sitä mikä snapchatissa ihmisiä viehättää. Ehkä ydin on siinä, että voi tallettaa hetkiä joiden ei ole tarkoituskaan jäädä ikiajoiksi sosiaalisen median syövereihin. Toinen sovellus mihin tutustuin toisen kurssin kautta oli Quik- sovellus, jolla saa tehtyä kännykkäkuvista videopätkiä.

Toinen tavoite oli blogin kirjoittaminen ja sisällön tuottaminen siihen. Tämä oli itselleni uusi aluevaltaus ja oman mukavuusalueen ulkopuolelle menemistä. Samanlainen epämukavuusalueelle meno tapahtui kun tuli alkaa ideoida digitarinan tekoa. Tai itse ideointi ei ollut epämukavuusalueelle menemistä vaan se, että idea tulisi myös toteuttaa. Varsinkin, kun olin siitä äidilleni kertonut niin eihän siitä voinut enää perääntyä. Ideana olisi siis tehdä videohaastattelu annetusta aiheesta.  Haastateltavina äitini ja isosiskoni. Pyörittelin pitkään myös mistä näkökulmasta lähestyisin asiaa kunnes kalkkiviivoilla sain senkin kirkastettua itselleni.  En tiedä kumpi oli jännittävämpää kysyä haastateltavia tähän projektiin vai itse toteutus. Lisästressiä aiheutti muut rästissä olevat koulutehtävät ja deadlinet. Kuitenkin sain kun sainkin videopätkät kuvattua deadlineen mennessä, mutta rehellisesti sanottuna tämä epämukavuusalueelle meneminen vei sen verran mehut, että en enää jaksanut lähteä askartelemaan videota valmiiksi. Videon saattaminen valmiiksi olikin sitten ihan oma oopperansa. Oli vaikka minkälaista viritystä ja yritystä. Sain kun sainkin videon ladattua iMoviesta Youtubeen. Kas kun ei tullut heti mieleen. Eipä tietenkään. Onneksi kurssin vetäjät ovat sen verran ymmärtäväisiä, että maailma ei kaatunut deadlinejen paukkumiseen. Kokemuksena tämä videoprojekti oli kokonaisuudessaan hyvä. Tässä tuli koettua monta ensimmäistä kertaa. Ensimmäistä kertaa toteutin itse videoprojektin kuvaamisesta julkaisemiseen. Myös itsensä kuvaaminen videolle oli kokemus sinänsä.

Kurssi opetti minulle ennen kaikkea toisenlaista itse ilmaisua kuin olen tähän asti tottunut tai rohjennut tekemään sosiaalisessa mediassa. Toivon, että tämän kaltainen itseilmaisu jatkuisi tulevaisuudessa ja bloggaisin Sallan kokeilevasta keittiöstä sen sijaan, että tyytyisin pelkästään Facebookissa julkaistavaan kuvaan.Kurssi pakotti menemään epämukavuusalueelle ja luomaan sieltä jotain uutta. Näen, että kurssi antoi hyviä valmiuksia jatkoa varten niin työelämään ja opiskeluihin. Näen, että nykyajan työelämässä epämukavuusalueelle meneminen on välttämätöntä, jotta voit kehittyä.  Vaikka aktiivisuustasoni oli kurssin aikana heikohkoa ja välttämättä suhteeni sosiaaliseen mediaan ei muuttunut niin luulen, että kurssin tehtävät antoivat valmiuksia ja rohkeutta sisällön tuottamiseen.  Tilinpäätös jäi kuitenkin kaiken kaikkiaan kurssin osalta plussalle.

Näihin tunnelmiin päätän Sosiaalinen media tutuksi- kurssin oppimispäiväkirjan.

Hyvää yötä!

Salla

Digitarina

Heipä hei!

Täältä sohvan pohjalta kirjoittelen. Sosiaalisen media tutuksi- kurssin viimeinen varsinainen tehtävä oli tehdä Digitarina siitä kuinka maailma on muuttunut perinteisestä yhteisöllisyydestä verkkoyhteisöllisyyteen. Olipa varsinainen kokemus. Kerron kokemuksistani seuraavassa blogissa lisää.

Itse lähdin toteuttamaan omaa tuotostani siitä näkökulmasta, että halusin antaa äänen kahdelle eri sukupolven edustajalle. Ja koska en itse kovinkaan hyvin viihdy kameran edessä värväsin kameran eteen äitini ja isosiskoni. Suuri kiitos siitä heille.

Digitarinan aiheena oli siis perinteisen yhteisöllisyyden muuttumisesta verkkoyhteisöllisyydeksi. Äitini ja siskoni puhuvat videolla siitä kuinka  ihmisten sosiaalinen kanssa käyminen on vuosien varrella muuttunut ja kuinka arkipäivän asiat hoituvat nykyään verkossa. Esimerkkinä arkisten asioiden hoitamisesta verkossa käy vedenkulutuksen ilmoittaminen vesilaitokselle.

Tässä "prosessissa" omaa osaa esittää WhatsApp- pikaviestipalvelu. Homma hoitui näin: Siskoni oli poissa kotoa ja tarvitsi vesimittarin lukemat, jotta voisi tehdä ilmoituksen vesilaitokselle sähköisesti. Koska siskoni ei sen hetkisen sijaintinsa vuoksi voinut hoitaa vesimittarin lukua itse, lähetettiin pikkusisko asialle. Sen sijaan, että olisin lähtenyt arvailemaan vesimittarin lukemia ja kirjoittamaan niitä ylös, otin mittarista valokuvan ja lähetin kuvan siskolleni WhatsApp- pikaviestipalvelun kautta.

Huonoja puolia nykyajan verkkoyhteisöllisyydessä on se, että sosiaaliset mediat vievät meidän kunkin huomion myös niissä oikeissa tosielämän sosiaalisissa kontakteissa. Kohtaamiset voivat tästä syystä jäädä kovin pinnallisiksi.

Muistetaan siis olla läsnä toisillemme tapaamme toisiamme kahviloissa, ravintoloissa tai ihan vaan kadulla.

Salla

Bon Apetit!

Heipparallaa taas!

Siitä onkin tovi vierähtänyt kun olen viimeksi tänne kirjoitellut. Vappu tuli ja meni. Toivottavasti teillä oli vähän riehakkaampi kuin omani. Oma vappu vierähti siskon poikien synttäreitä viettäessä ja koulutöitä tehden siinä sivussa. Ehdin toki käymään Cheekin ja Elastisen keikallakin vappuaattona. Tämä viikon olen viettänyt 11- vuotiaan cockerspanieli Mimmin emäntänä ja talonvahtina. Aika on kulunut myös töitä tehden ja kouluhommien parissa.  Kevät alkaa olemaan niin pitkällä, että on loppukirin aika. Koulu siis alkaa tältä keväältä lähennellä loppuaan, joten aikaa ja energiaa jää myös yhdelle satunnaiselle harrastukselle eli Sallan kokeilevalle keittiölle. Sallan kokeilevassa keittiössä kokeillaan erilaisia suhteellisen simppeleitä reseptejä.

Vielä näin iltapuhteeksi päätin kokeilla tuleeko kaupan valmiista pizzataikinasta  kelvollista pizzaa yöpalaksi.

Pizzaan käytin POP! Bakeryn Pizzadeg XXL- pizzataikinaa. Kyseessä on siis kaupasta valmispizzataikina. Täytteeksi kinkkusuikaleita, ananaspaloja, tomaattia, valkosipulia ja tietysti juustoa.

 

Pizzan tekeminen valmistaikinan avulla on hyvin yksinkertaista. Pakkaus auki ja taikina pussin sisällä olevan leivinpaperin kanssa uunipelille. Tämän jälkeen täytteet pizzataikinan päälle. Jotta   tämäkään ei olisi  ollut yksinkertaista niin en löytänyt vieraasta keittiöstä valkosipulille puristinta. Onneksi keittiössä on luovuus sallittua niin raastimella raastoin valkosipulia pizzaan. Koska pizza ei ole pizza ilman juustoa niin kruunuksi täytteiden päälle laitoin kaksi pussia Pizza Mozarella valmiiksi raastettua juustoa. Kaikkea ei tarvitse tehdä itse.

Nyt pizza on valmis menemään uuniin. Uunissa pizza oli noin 15 minuuttia noin 210 asteessa. Pizzalle vielä kruunuksi oreganoa.

Pizza oli sen verran hyvää ja sen tekeminen kätevää, että aion kokeilla tätä myös kotioloissa.

Bon Apetit!